Viime aikoina on ollut keskustelua siitä, että maatalouden tuettuja sukupolvenvaihdoksia tehdään ennätyksellisen vähän. Asia on tärkeä jo pelkästään ruokaturvan ja huoltovarmuuden vuoksi. Miksei tiloille löydy entiseen tapaan jatkajia? Aikamme epävarmuus ja maatalouden yleinen kannattamattomuus ovat syitä, johon emme yksilöinä voida vaikuttaa. Siksi täytyy miettiä, mitä asiaan osalliset voivat tehdä mahdollisuuksiensa rajoissa.

Sukupolvenvaihdokseen taloudellinen valmistautuminen

Ennen vanhaan maatalon sukupolvenvaihdokseen valmistautuminen tapahtui makuukamarissa ja talonpidon jatkuvuus tuli näin varmistettua. Samalla tuli hoidetuksi myös maatilan työvoimapoliittiset kysymykset. Nykyään, kun ihmisellä on vaihtoehtoja rakentaa elämänsä miten haluaa, ei tämä ensin mainittu konsti ole enää riittävä. Vaikka tilalla olisi jälkikasvua, ei ole ollenkaan varmaa, onko heistä jatkajakandidaateiksi tai onko tilalla edellytyksiä jatkuvaan toimintaan.

Jos toiminta halutaan säilyttää myös luopumisen jälkeen, on tilaa johdettava siten, että sitä on sukupolvenvaihdoksen jälkeen helppo jatkaa. Se tarkoittaa sitä, että tilan kannattavuudesta on huolehdittu, kuten myös tuotantovälineistä. On huomattavasti helpompi jatkaa tilaa, jonka tuotantokyvystä on kestävällä tasolla huolehdittu kuin sellaista, jossa jatkaja joutuisi heti lähdössä investoimaan suuressa mittakaavassa.

Jos SPV tehdään perhepiirissä, olisi tilasta kuitenkin maksettava sen verran, ettei aikanaan tulisi perintöriitoja ja suosionlahjakanteita. Mikäli tilan tuottavuudesta ei ole huolehdittu, saattaa jatkaminen tulla liian raskaaksi taloudellisessa mielessä. Tällöin tilan toiminta hiipuu ja potentiaaliset jatkajat hakeutuvat muille urille. Samat lainalaisuudet ovat voimassa myös silloin, kun tila tullaan myymään perheen ulkopuolelle. Tuottavan tilan hankintaan saa rahoituksen helpommin kuin vähemmän tuottavaan. Tämä vaikuttaa suoraan tilasta saatavaan kauppahintaan.

Helpota omistajanvaihdosta sijoittamalla

Yritysmaailmassa puhutaan usein yrityksen myyntikuntoon laittamisesta. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, että yrityksen toiminta hiotaan kuntoon ja taseista otetaan löysät pois. Käytännössä tämä tarkoittaa vähempituottoisten toimintojen tai resurssien realisointia. Esimerkiksi jonkin vähemmän kannattavan tuotteen valmistus lopetetaan ja siihen käytetyt resurssit otetaan joko muuhun tuotantoon tai realisoidaan. Näin yrityksen arvo saadaan korjattua sellaiseksi, että sille löytyy ostaja.

Jos kyseessä on maatila, tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi tuotannon kannalta tarpeettoman omaisuusmassan realisointia. Tilan toiminnan kannalta tarpeettomien koneiden myynti tai järkevän etäisyyden ulkopuolella olevien peltojen myynti toiselle viljelijälle voivat olla järkeviä vaihtoehtoja. Tätä kuitenkaan tehdään harvoin, koska talonpojan rakkaus maahan on usein järkeen perustuvaa päätöksentekoa voimakkaampi.

Omistajanvaihdoksia helpottaisi se, että tilan kauppahintaa ei tarvitsisi myyjän toimeentulon turvaamiseksi nostattaa liiaksi. Olisi hyvä, jos tilan tuottoa pystyisi sijoittamaan maatilavarallisuuden ulkopuolelle jo yrittäjäuran aikana. Tällöin toimeentulo tulisi turvatuksi myös sellaisen tilakaupan jälkeen, joka mahdollistaa jatkajan kannattavan toiminnan. Se helpottaisi myös sisarusten huomiointia perhepiirissä tapahtuvan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Tämä ajatus voi tuntua oudolta tai jopa loukkaavalta nykyisessä kannattavuustilanteessa. Suurin ongelmahan on saada rahoja riittämään päivittäiseen toimintaankin, miten siinä mitään sijoituksia tekisi. Tosiasia on kuitenkin se, että tilanpidon elinkaari on yrittäjäsukupolvea kohden noin 30–40 vuotta, johon sisältyy monenlaista taloudellista aikajaksoa. Maatilan johtamista ei voi rakentaa sille oletukselle, että koko yrittäjäura tullaan elämään kädestä suuhun ainainen nälkä vieraana. Jos näin on, on viisainta tehdä jotain muuta ainoalla elämällään kuin kituuttaa suuren työtaakan alla.

Varaudu henkisesti sukupolvenvaihdokseen

Tilat ovat nykyään yrityksiä, joiden tehtävä on tuottaa omistajalleen voittoa. Maatilojen ollessa kysymyksessä on kohteena yleensä myös koti ja lisämausteena soppaan lisätään vielä periytyvyys suvussa. Monta huomioitavaa asiaa, jotka eivät ole helppoja. Maatilan omistajanvaihdos on jopa enemmän henkinen prosessi kuin taloudellinen, talouden osuutta väheksymättä. Osapuolina ovat myyjän ja ostaja lisäksi myyjätahon muut perilliset. Joskus käy niin, ettei päätöstä jatkajasta kyetä tekemään ajallaan, voi se johtaa tilan toiminnan loppumiseen.

Asenneilmapiiri on merkittävä, ellei merkittävin tekijä niissä henkisissä kysymyksissä, joilla määritellään, saadaanko tilalle jatkajia vai ei. Ei ole yksi eikä kaksi tilaa Suomen maassa, jotka ovat jääneet jatkajatta ”oikeanlaisella” asennekasvatuksella. Jos et halua työllesi jatkajaa, muista aloittaa asennekasvatus silloin kun lapsesi ovat pieniä. Muista valittaa huonoa kannattavuutta, tehdä hulluna töitä ilman näkyvää tulosta ja teettää hurjasti töitä myös jälkikasvullasi. Kannattaa myös ampua alas kaikki mahdollisten jatkajien kehittämisideat ja korostaa vuosisataista perinnettä jonkin asian oikeana tekotapana. Edellä mainituilla keinoilla on helppo varmistaa, ettei ainakaan omasta suvusta tilalle löydy jatkajaa. Edellä kuvattu on valitettavan yleinen ilmiö. No, kuinka sitten varmistaa, että löydät työllesi jatkajan? Toimimalla edellä kuvattua päinvastoin. Oma suhtautumisesi tilanpitoon periytyy varmasti yhtä tehokkaasti kuin silmien väri.

Joskus ei hyväkään asenne auta, eikä ketään pidä yrittää väkisin saada tilaa jatkamaan, jos siihen ei luontaista paloa ole. Silloin tilan myynti ulkopuolelle on hyvä vaihtoehto, jos haluat saada elämäntyöllesi jatkoa. Tämä on monesti henkisesti erittäin raskas prosessi, jos kauan suvussa ollut maatila ei jatkukaan sukutilana. Pitää kuitenkin muistaa se, ettei käärinliinoissa ole taskuja eikä esi-isät hyökkää haudoistaan tilasta luopumisen vuoksi.

Mistä maatilalle jatkaja?

Otsikossa oli kysymys, mistä maatilalle jatkaja. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta minulla ja lieneekö kellään. On vain keinoja, jolla voi edesauttaa löytymistä tai päinvastoin. Olen sitä mieltä, että hyvään yritykseen tai maatilaan löytyy tavalla tai toisella jatkaja, jos tahtotila on sellainen. Se edellyttää osallisilta kykyä sopeutua ja tehdä kompromisseja. Haasteellisten aikojen merkitys on myönnettävä suureksi, mutta vanha totuus on se, että niin pitkään kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu. Vaikka välillä on huonoja vuosia, tarvitaan talonpoikaa maatansa hoitamaan nyt ja tulevaisuudessakin.