Sukupolvenvaihdokset kriisissä
Miten kauan kestää, että jatkajapolvi päättää ottaa vastuullisempaa roolia perheyrityksessä? Miten kauan kestää, että luopujapolvi päättää eläköityä?
Ensimmäinen kysymys on erityisesti luopujan mielessä, kun toista kysymystä pohtii jatkaja. Kysymyksiä ei kuitenkaan uskalleta esittää toiselle, jottei toinen tuntisi itseään painostetuksi – ja sukupolvenvaihdokset pitkittyvät.
Koronakriisi voi vauhdittaa näiden kysymysten esittämistä tai vastaukset niihin voidaan saada pyytämättä. Kriisi vaikuttaa sekä liiketoimintaan että perheeseen. Sillä on taloudellisia, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia.
Kriisin myötä yrityksen liiketoiminta voi olla vaakalaudalla tai jatkajapolvelle selviää, että hän ei haluakaan jatkaa perheyritystä näin epävarmassa tilanteessa. Toisaalta jatkajapolvella voi olla uusia ideoita hyödyntää kriisin luomia uusia mahdollisuuksia. Se voikin toimia jatkajapolvelle lähtölaukauksena ottaa suurempaa vastuuta yrityksen toiminnan kehittämisestä.
Kriisin myötä luopuja voi havahtua ajattelemaan ”kun, minä kuolen”, jos hän aikaisemmin on ollut ”jos, minä kuolen”-moodissa. Tämä saa hänet viimeistään nyt miettimään testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen tekemistä ja sukupolvenvaihdoksen aloittamista.
Joissakin perheyrityksissä jokapäiväinen selviytyminen kriisissä vie kaiken energian, jolloin viimeinen asia, jota pohditaan, on sukupolvenvaihdos. Sukupolvenvaihdos voi kriisissä ottaa myös takapakkia, jos luopuja ei luotakaan jatkajan kykyihin kriisistä selviämiseen. Kerran jo takavasemmalle siirtynyt luopuja siirtyykin taas eturiviin.
Ehkä yllämainitut perheyritysten toimintatavat käyttäytyä kriisissä eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan perheyritys voisikin hyödyntää niitä kaikkia kriisissä selviytymiseen, uudistumiseen ja sukupolvenvaihdosten edistämiseen.
Auli Hänninen
Perheyritysten liiton toimitusjohtaja