Blogit

Yhteiskunta jatkaa suljetussa tilassa tätä kirjoitettaessa kuudetta viikkoa ja asteittaista rajoitusten helpottamista vasta pohditaan. Vaikka tiettyjä askelia eräiden muiden maiden tapaan otettaisiinkin, ei yrityksiä runteleva kriisi ole sillä ohi, päinvastoin syöksykierteen oikaisu ja toiminnan uudelleen ylös rakentaminen talousvaurioiden korjaamisineen tulee olemaan pitkä juttu. Koko kansantalouden tasolla tätä syntyvää syvää kuoppaa tullaan maksamaan vuosia ja maksajina tulemme olemaan me kaikki.

Olemme näinä piinaviikkoina nähneet monipuolisen ja kokonaissummaltaan valtavan valtion tukiohjelmapaketin ja sitä jo käytännössä toteutetaan. Valtiovalta eli siis julkinen talous onkin ainoa toimija, jolla on keinoja tämän ennen näkemättömän kriisin vaikutusten lieventämiseen. Hinta on valtava, mutta tekemättä jättämisen hinta olisi niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta tuhoisa. Yrittäjille apua selviytymisratkaisuihin tarjoavat lukuisat tahot, yrittäjien pitää vain rohkeasti niitä käyttää. Me yrityskummeissa olemme julkistaneet mallin “selviytymissuunnitelmaksi” ja pyrimme olemaan asiakkaisiimme yhteydessä välineillä, joita onneksi nykytekniikka tarjoaa vaikkei istuntoja kasvotusten voikaan nyt toteuttaa.

Toki tämä on myös tilanne, jossa koko liiketoimintamalli voidaan/on syytä pohtia uudelleen. Erilaiset lainajärjestelyt, takaukset, suorat tuet ja maksujen siirrot ovat välttämättömiä ja auttavat monia rotkon yli. Sen sijaan minua on jopa yllättänyt, ettei oman pääoman ehtoisia ratkaisuja ole liiemmälti pidetty esillä. Monessa tapauksessa saattaisi apu ahdinkoon ja keino konkurssin estämiseen olla lisäsijoitus yhtiöön, vaikkapa perheenjäsenen tai muun läheisen antama pääomaruiske, jolla selvitettäisiin erääntyvät laskut ja saataisiin ehkä jopa puskuria kestää kriisiä. Tätä tarkoittaa myös TEM:in pääomitusapu, mutta se ei kohdistu pienyrityksiin.

Normaalioloissa kannattavasti toimivalla yrityksellä on erilaisia vaihtoehtoja selviytyä. Voisiko pienyrittäjä tehdä avoimesta yhtiöstään kommandiittiyhtiön ottaen mukaan äänivallattoman sijoittajan jatkaen käytännössä omavastuisena yrittäjänä kuten avoimessa yhtiössä? Osakeyhtiömuotohan on tämän kannalta valmis muoto. Usein pienen yhtiön yrittäjä pelkää sijoitusta, koska se pienentää omistusta. Kuitenkin vaakakupissa toisella puolen painaa vahvistuva tase ja maksukyvyn palautuminen, mahdollisesti jopa yrityksen pelastuminen. Useinhan oman osuuden pieneneminen myös kompensoituu arvonkehityksen kautta, puhumattakaan jos vaihtoehtona olisi konkurssi. Joskus kyseeseen tuleva oman pääoman ehtoinen järjestely voi olla pääomalaina, joka tietyin edellytyksin on kirjattavissa omaksi pääomaksi ja jonka takaisinmaksu on sidoksissa yrityksen palautuvaan kannattavuuteen ja sitä myötä maksukykyyn, mutta joka ei vaikuta omistussuhteisiin ainakaan jollei siitä sitten aikanaan erikseen sovita.

Paljon on siis instrumentteja käytettävissä, kunhan ne pohditaan rauhassa keskittyen ja vaihtoehdot huolella punniten, mielellään myös vertais- tai asiantuntija-avun tukemana. Lopultahan kaikki nämä avun ja tuen muodot ovat silti vain selviytymistä rotkon yli. Lopullinen ratkaisu on liiketoiminnan elpyminen ja kassavirran palautuminen. Jos oikein hyvin käy, voi yritys elpyä terveellä pääomarakenteella ja uusiutuneilla liiketoimintamalleilla entistä terveempänä.

 

Kaarlo Nurmiranta

hallituksen puheenjohtaja,
Suomen Yrityskummit ry