Kannustammeko opiskelijoita epärealistisiin yritysideoihin?

Keskustelin joulun alla erään opiskelijayrittäjän kanssa, joka koki suurta arvostuksen puutetta pyörittämäänsä yritystä kohtaan.

Opiskelija oli ostanut yli 70-vuotiaan henkilön maahantuontiyrityksen ja pyöritti sitä opiskelujensa ohella. Yrityksen liikevaihto oli lähes 100 000 euroa, josta hän kykeni maksamaan pientä palkkaa.

Keskustelujen ytimessä oli paikallisen ELY-keskuksen kannanotto. He olivat juuri torpedoineet yrityksen kehittämissuunnitelman. Suunnitelman keskiössä oli ruotsalaisen maahantuontiyrityksen ostaminen ja yritysten integrointi yhteen. Avustusta haettiin yritysten väliseen integrointityöhön ja myynnin kehittämiseen. Alustavan ymmärryksen mukaan kahden yrityksen konsolidointi mahdollisti kummankin päämiehen tuotteiden myynnin ristiin. Myynnin kasvattaminen toisi paremmat alennusprosentit ja tehokkuutta operatiiviseen toimintaan. Laskemien mukaan yritysosto olisi maksanut itsensä takaisin alle kolmessa vuodessa.

Mielestäni äärimmäisen nerokas opiskelija rakentama business case, johon rahoittaja ei lämmennyt.

Opiskelijayrittäjyyden nykytila

Keskustelu siirtyi opiskelijayritysten valtavirtaan ja heidän saamaansa hypetykseen rahoittajien tai toimittajien suunnalta. Monet opiskelijoiden perustamat yritykset ovat saaneet ylistystä kehittämiensä applikaation suhteen, vaikka palvelulla on vasta muutamia satoja käyttäjiä. Harva näistä yrityksen aluista ovat pohtineet edes aitoa ansaintalogiikkaa, jota voidaan pitää kannattavan liiketoiminnan perusedellytyksenä.

Opiskelijayritysten valtavirta haluaa valloittaa maailmaan, mutta ulkopuolisten rahoittajien riskillä. Isojen kansanvälisten rahoituskierrosten jälkeen ansaintalogiikan uskotaan löytyvän ja yrittäjä saa osakseen rokkistaran verratun arvostuksen.

Harva opiskelija kuitenkaan ymmärtää, mitä uuden sosiaalisen median palvelun kansanvälinen valloitus maksaa. Mainittakoon kaikkien tuntema Airbnb, joka onnistui vuonna 2016 keräämään uuden, 100 miljoonan dollarin, pääomarahoituskierroksen. Tämän lisäksi kasvua kiihdytetään noin miljardin dollarin velkavivulla. Kyseisen rahoituskierroksen koosta voidaan päätellä, että vuonna 2008 perustetun yrityksen liiketoiminta ei ole vieläkään kannattava, vaikka palvelu on jokaisen nettikäyttäjän huulilla.

Vastaavaa statistiikkaa löytyy myös Suomen markkinoilta. Mika Ruokonen kirjoittaa kirjassaan Biteistä Bisnestä, että norjalaisomisteinen tori.fi on investoinut Suomen markkinoihin yli 20 miljoonaa euroa. Kirjoitushetkellä palvelun liikevaihto oli kumulatiivisesti noin 2 miljoonaa euroa. Tällaisella summalla saa piikkipaikan 5 miljoonan asukkaan valtiossa, mutta kuinka moni opiskelija kykenee edes tähän?

Rahoitusmarkkinoiden realiteetti

Pääomasijoitusyhdistyksen mukaan Suomen venture capital -sektorin koko vuonna 2015 oli 108 miljoonaa euroa. Pääomasijoittajan antamasta raharuiskeesta pääsi nauttimaan noin 200 eri yritystä.

Edes pääomasijoituksen saaminen ei ratkaise menestymistä. Yleisesti puhutaan, että yksi kymmenestä pääomasijoittajan tekemästä sijoituksesta tuo rahat takaisin yli kymmenkertaisesti. Muutaman salkkuyrityksen suhteen jäädään omilleen, ja loput ovatkin sitten alaskirjausten kohteita. Tällä matematiikalla suomalaisten pääomasijoittajien salkusta syntyy vuosittain noin 20 omistajilleen kannattavaa sijoitusta, jotka todennäköisesti pääsevät kansainväliseen valloitukseen. Kyseisen kehäpäätelmän jälkeen onkin syytä kysyä, kuinka monen opiskelijan rahkeet riittävät tähän ryhmään?

Opiskelijayrittäjyyden tulevaisuus

Opiskelijayrittäjyyden huumasta puhutaan paljon, ja siinä on myös paljon positiivisia piirteitä. Samalla tulee pohtia kuitenkin sitä, kuinka monen osaaminen ja rahalliset resurssit riittävät aitoon kansainväliseen läpimurtoon? Onko meillä Risto Siilasmaan ohella muita rokkistaroja, jotka ovat ponnistaneet puhtaasti opiskeluyrittäjyyden pohjalta? Tulisiko meidän asettaa tassut takaisin maanpinnalle ja suunnata yrityskasvatus aiempaa realistisempaan suuntaan ja unohtaa applikaatioiden avulla ponnistavat wanna be -kasvuyrittäjät?

Tutkimusten mukaan ostetun yrityksen eloonjäämistodennäköisyys on 1,5 kertainen start-up yritykseen verrattuna. Tämä on yksi yrityskasvatuksen suunta, josta tulisi keskustella aiempaa laajemmin. Tätä keskustelua vasta käynnistynyt omistajavaihdoshankkeemme on aloittamassa.

 

Tutustu www.hyvinvointiyritys.com – hankkeeseen >>

 

Antti Sekki

yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu