20 vuotta yrityskauppaa

”Ikääntyvät yrittäjät vetävät lähivuosina mukanaan yritysten joukkohautaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja.” julistin profeettana Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vuonna 2002. Niin ei ole käynyt, ei vieläkään.

Aloitin yritysvälittäjäurani 20 vuotta sitten. Siihen aikaan jos yrittäjä ei löytänyt jatkajaa lähipiiristä, yritystä ei juuri muille kaupiteltu. Myyjät olivat pyörittäneet firmojaan 30 vuotta, siis perustaneet ne joskus 1960-luvulla. Itse he olivat syntyneet 1930-luvulla. Pikkuhiljaa yleistyvä internet oli heille tuntematon kuten tietokonekin. Ei pöhisty eikä digiloikittu.

Vuosina 1996–2000 elettiin suuren laman jälkeen jo mukavassa nousussa. Syntyi IT-kupla, mutta edelleen puhuttiin pakkoyrittäjyydestä; yrittäjyys oli viimeinen oljenkorsi, ei unelmien täyttymys. Akateeminen yrittäjyys oli mahdollisuus lähinnä vain luusereille. Uudet yrittäjät eivät yritysostoista haikailleet, ja rahoittajille pienet yrityskaupat olivat marginaalissa. Julkisella sektorilla ei ollut huolta sukupolvenvaihdosbuumista, vaikka synkiksi tulkitut tilastot olivat jo olemassa.

Kovin riemastuttavia eivät olleet yrityskauppatapahtumatkaan, vai mitä sanotte allekirjoittaneen omistajanvaihdosiltamista vuosituhannen vaihteessa: ”Lappu luukulle, luopua vai luovuttaa!”

Herääminen

Suomen Yrittäjissä omistajanvaihdoksiin oltiin 2000-luvun alussa heräämässä. Syntyi ajatus Yrityspörssistä. Yrityspörssin ohjusryhmässä taisi olla aluksi 30 kaikkien mahdollisten alojen edustajaa mutta meitä yrityskaupan ammattilaisia vain muutama. Myynti-ilmoitusten määrä oli vuosia noin 150 ja muissa kanavissa ehkä saman verran.

Nyt Yrityspörssissä on 300–400 kohdetta ja markkinoilla yhteensä noin tuhat julkisesti myytävää yritystä. Muutos on merkittävä, vaikka määrät ovat edelleen vaatimattomia. Muutos kertoo yrityskentän dynamiikan muutoksesta. Omistajanvaihdokset ovat nyt luonteva osa yrityksen elinkaarta.

2002 perustettiin Suomen Yritysvälittäjäin Liitto ry (SYVL). Sen sisarjärjestö Suomen Omistajanvaihdosseura ry (SOVS) otti askeliaan samoihin aikoihin ja perustettiin muutama vuosi myöhemmin. Molemmat ovat ajaneet yhteistä asiaa valitettavasti enemmän tahoillaan kuin yhdessä. Välittäjät puolestaan olivat ja ovat edelleen jakautuneet kahteen kastiin: toisessa tehdään yhteistyötä, kehitetään toimialaa ja työtapoja yhdessä ja toisessa ei haluta olla muiden välittäjien kanssa missään tekemisissä.

Suomen Uusyrityskeskukset kokeili 2000-luvun puolessavälissä helpottaa kauppojen syntymistä jatkajat.fi-palvelulla. Jatkajat löysivät palvelun, myyjät eivät koskaan.

Ne helvetin hankkeet!

Vuosituhannen puolivälin kieppeillä alkoi tapahtua ja ympäri maata syntyi omistajanvaihdoshankkeita. Niitä runnottiin käyntiin yksi toisensa jälkeen kentällä olevia ammattilaisia kuulematta. Olimme itsekin huutamassa yhteiskuntaa apuun uhkaavan omistajanvaihdostulvan alla. Pian käänsimme kelkkamme, jotta hankkeet saataisiin tyystin loppumaan. Uskoa hankkeisiin ei enää ollut.

Hankkeita oli kuitenkin myös hyviä, kuten Suomen Yrittäjien ja Mika Haaviston hanke. Hyvillä hankkeilla ja töillä on ollut suuri vaikutus omistajanvaihdosmarkkinoiden kehitykselle, toimintatapojen yhdentymiselle, osapuolten rooleille, yhteistyölle, yleiselle tietoisuudelle koko asiasta ja yhteiskunnalle.

Huonoimmillaan hankkeet kavensivat ammattilaisten kapeaa leipää entisestään ja hidastivat ammattilaisuuden kehittymistä toimialalle. Toisaalta mahdoton kilpailutilanne ajoi tukkanuottaisille hankkeiden ja niiden edustajien kanssa. Toisaalta tarpeettomasti aikaan saatu niukkuus pakotti yksityiset ammattilaiset panostamaan osaamiseen ja palvelujen kehittämiseen. Niillä tuetut ja ilmaispalvelut voitiin päihittää. Se mikä ei tappanut, todellakin vahvisti.

Päämäärä lähes saavutettu

Omistajanvaihdos on hyvää vauhtia arkistumassa yrittäjien elämään. Prosessia ohjaa tavallisesti yksityinen alan ammattilainen. Alan toimijat ovat löytäneet paitsi toisensa myös omat roolinsa. Hankkeet ja keskinäiset kahinat ovat tehtävänsä tehneet, ja aitoa yhteistyötä tehdään nyt ilman sarvia ja hampaita. Tutkimus on tullut tärkeäksi osaksi alan toimintaa, ja kaupallisten ja ei-kaupallisten toimijoiden kengissä on kivien sijasta vain paksunahkaisia varpaita. Yrityskauppojen määrä on tasaisesti kasvussa, omistusajat lyhenemässä, rahoitustavat monipuolistumassa, rahoittajat aktivoituneet ja yrityksen arvostaminen yhdenmukaistunut. Kaupan osapuolet ovat valtavasti valveutuneempia kuin 20 vuotta sitten.

Jankutus omistajavaihdosten mukamas hirmuisista ongelmista on lopultakin vaimentumassa. Keskustelu on kääntynyt omistajanvaihdosten valtaviin mahdollisuuksiin. Tänään otsikoisin tuon alussa mainitsemani pääkirjoituksen näin ”Ikääntyvät yrittäjät tuottavat markkinoille valtavan kasvuyrityspotentiaalin, joka tulee luomaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja!” Aika eri meininki, eikö?

 

Juha Rantanen