Omistajanvaihdoksen järki ja tunteet

Kesän loppupuolella käytiin olympialaiset. Suomen mitalitoiveet olivat ennen kisoja korkeat, ja Suomella piti olla muutama ”varma kortti”. Kansalaiskeskustelujen ja median perusteella kisat olivat Suomen urheilukansalle pettymys. Syyksi huonoon menestykseen on esitetty suomalaisten urheilijoiden henkisen kantin pettäminen.

Hyvin mahdollista. Vaikka olet kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa, et pysty huippusuorituksiin, jos ei myös mentaalinen kuntosi ole huippuvireissä. Nappisuoritukseen liittyvät paineet aiheuttavat tunteita ja tuntemuksia, oli kyse mistä huippusuorituksesta tahansa. ”It´s all about feelings” on maailmanlaajuisesti tunnettu slovakialais-ruotsalainen huippuviulisti Peter Spissky sanonut.

Miksi tässä yhteydessä otan esille huippu-urheilun ja taiteellisesti lahjakkaan huippumuusikon? Ei kai niitä voi verrata yrityksen omistajan- tai sukupolvenvaihdokseen? Mielestäni siltä osin voi, että kyse on huippusuorituksista, joiden tulee onnistuakseen mennä nappiin niin teknisesti kuin mentaalisesti.

Yrityksen omistajan- ja sukupolvenvaihdos vaatii siinä mukana olevilta myös henkistä kanttia. Jotta vaihdoksesta tulisi huippusuoritus ja yritys voi jatkaa menestyneesti sen jälkeen, on tärkeätä, että avainhenkilöt pääsevät yhteisymmärrykseen ja osaavat ratkoa vaihdokseen liittyviä kysymyksiä, mahdollisia erimielisyyksiä ja avoimia asioita.

Yrityksen omistajan- ja sukupolvenvaihdoksessa on kysymys myös muusta kuin numeroista, juridiikasta, veroista ja muista niin sanotuista kovista arvoista (tekninen prosessi). Vaihdokseen liittyy myös tunteita, tuntemuksia, arvoja, odotuksia ja muita psykodynaamisia tekijöitä, joita arkikielessä kutsutaan pehmeiksi arvoiksi (ei-tekninen prosessi).

Suurin ero teknisen ja ei-teknisen prosessin välillä lienee se, että tunteet ja tuntemukset ovat normaalia luonnollista osaa ihmisestä. Tunteita ja tuntemuksia ei voida ulkoistaa, kuten arvonmääritystä, vaan ne on jokaisen itse kohdattava. Myynti ulkopuoliselle saattaa olla henkisesti helpompi toteuttaa kuin sukupolvenvaihdos perheen sisällä.

Sukupolvenvaihdoksessa on loppujen lopuksi kyse siirtäjän testamentista, kuinka hän omaisuutensa jälkipolvelle jakaa. Matti Koiranen on osuvasti vertaillut sukupolvenvaihdosta sosiodraamaan. Koirasta mukaillen näytelmän pääroolit muodostuvat siirtäjästä ja hänen puolisostaan sekä jatkajista. Huomattavissa sivurooleissa ovat siirtäjän mahdolliset sisarukset, jatkajan ei-omistavat sisarukset sekä kaikkien lähipiirissä olevien puolisot ja muu suku.

Jännitystä näytelmään lisäävät yrityksen työntekijät, kilpailijat ym. sidosryhmät sekä ”kaikki, jotka katsovat olevansa osallisia jollakin tavalla”. Valta ja raha käyvät kisaa järjen ja tunteiden kanssa. Väliajan eli vaihdoksen jälkeen näyttämö on lavastettu uudelleen ja näytelmä jatkuu.

Omistajan- tai sukupolvenvaihdoksen tulisi olla luonnollinen tapahtuma yrityksen elinkaarella. Se tulisi nähdä positiivisena asiana, jatkumona jo olemassa olevalle. Siksi minä en enää käytä sanaa ”luopuja” vaan olen siirtynyt käyttämään sanaa ”siirtäjä” siitä henkilöstä, joka siirtää yrityksensä toiminnan eteenpäin. Kaikki keinot, joilla voimme edistää onnistuneita omistajan- ja sukupolvenvaihdoksia, kannattaa ottaa käyttöön.

Ota huomioon nämä asiat omistajanvaihdoksessa:

• Tiedosta, että tunteet ja tuntemukset vaikuttavat päätöksentekoon ja käyttäytymiseen.
• Taustalla saattaa olla erimielisyyksiä ja vanhoja väärinymmärryksiä. Erimielisyydet ja ongelmat eivät katoa itsestään. Ne täytyy puhua auki, jotta ne eivät jää kytemään pinnan alle.
• Hyväksy, että niin elämässä kuin yrityksen omistajanvaihdoksessa kaikkea ei voi kontrolloida.
• Huolehdi, että yrityksellä on edellytyksiä jatkaa kilpailukykyisesti vaihdoksen jälkeen.
• Huomaa, että on ok hankkia ammattilaisen keskusteluapua mentaaliprosessiin.

 

Riitta Korpela