Blogit

Marinin hallitusohjelmassa sitoudutaan laatimaan ”Kotimaisen omistamisen ohjelma, joka tukee kasvua löytämällä keinoja vahvistaa, monipuolistaa ja tasa-arvoistaa suomalaista omistajuutta”. Toimeksianto on kiistatta haasteellinen ja moniulotteinen. Ohjelma on osa laajempaa ”Elinvoimainen Suomi, kestävän kasvun strategia”- kokonaisuutta[1].

 

Koronakriisin puhkeaminen viivästytti hankkeen käynnistymistä puolella vuodella. Tämä aikalisä oli kuitenkin hyvästä. On varsin todennäköistä, että pandemian kokemukset tulevat muokkaamaan sekä sijoittajien että yritysten käyttäytymistä. Tästä syystä myös kotimaista omistajuutta pyritään peilaamaan koronan jälkeisen ajan ilmiöitä ja megatrendejä ennakoiden.

 

Elinkeinoministeri Lintilä asetti työryhmän heinäkuussa 2020. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin kansanedustaja Juha Sipilä. Kaiken kaikkiaan yritysten, yrittäjien ja sijoittajien näkökulma on edustettuna työryhmässä vahvasti. Työ aloitettiin 3.9.2020, ja toimenpidesuositukset luovutetaan ministerille helmikuussa 2021. Koska urakka on vasta alkutaipaleella, en tässä yhteydessä ennakoi lopputulosta. Kotimaisen omistamisen ohjelmalta (”KOO”) kaivataan joka tapauksessa radikaaleja avauksia.

 

Sen verran toki voin spekuloida, että verotukseen liittyviä kysymyksiä tuskin voidaan sivuuttaa. Myös rahoitus, osaava omistaminen ja sijoituskulttuurin edistäminen löytänevät paikkansa työryhmän agendalla. Lisäksi hallitusohjelman kirjaus yritystoiminnan jatkuvuuden edistämisestä omistajanvaihdostilanteissa (ml. henkilöstön rooli yrityksen toiminnan jatkajana) varmasti huomioidaan osana kokonaisuutta.

 

Kehystäisin kotimaisen omistamisen ison pelikentän seuraavasti. Heterogeeninen suomalaisten yritysten joukko tarvitsee eri kehitysvaiheisiin (ml. omistajanvaihdokset) räätälöityjä uusia innovatiivisia rahoitusratkaisuja ja omistajuuteen omistautuneita sijoittajia. Kolikon toisella puolella kasvava joukko sijoittajia ja tulevia omistajia tarvitsevat uusia, vaihtoehtoisia markkinapaikkoja ja sijoituskohteita. Suomesta löytyy liian vähän mm. voimakkaasti kasvavia yrityksiä [2]. Tähän pureuduttiin edellisessä blogissa.

 

Aika ajoin keskustelua herättää kotimainen omistajuuden suhde ulkomaiseen omistukseen. Molempia tarvitaan nyt ja jatkossa – sekä täydentämään että vahvistamaan toinen toisiaan. Esimerkiksi finanssikriisin jälkimainingeissa ulkomaiset venture capital- sijoitukset suomalaisiin yrityksiin vähenivät vuodessa 58 %. Vuoden 2008 tasolle sijoitukset palasivat vasta viisi vuotta myöhemmin. Nyt jännitetään mitä tapahtuu kuluvan syksyn aikana. Toistaiseksi pahin skenaario ei ole toteutunut. Onneksi suomalaiset pääomasijoitusmarkkinat ovat aivan eri asennossa kuin runsas kymmenen vuotta sitten. Vaikka ulkomainen raha ja osaaminen ovat välttämättömyys, osaava kotimainen pääoma vahvistaa resilienssiä erityisesti huonompina aikoina.

 

Kotimainen omistajuus ei ole itseisarvo. Viimekädessä kyse on työpaikoista, turvallisuudesta, valinnan vapaudesta, osaamisesta, tuottavuudesta, kilpailukyvystä ja hyvinvoinnista. Koronan myötä talouden kriisinsietokyky nousee uuteen arvoonsa.

 

Kari Virtanen

kaupallinen neuvos, Kotimaisen omistamisen ohjelman työryhmän sihteeristö, työ- ja elinkeinoministeriö

 

 

[1] Muut kokonaisuuden osat ovat 1) Yrittäjyysstrategia, 2) Viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelma, 3) Kiertotalouden edistämisohjelma sekä 4) T&K&I- tiekartta.

[2] Viimeisten pk- barometrin mukaan yrityksistä 9-11% voidaan luokitella kasvuyrityksiksi.