Blogit

Törmäsin viime viikolla omassa lapsuudenkylässäni saman ikäiseen autokorjaamoyrittäjään. Kyselin kuulumisia. Hän on pärjännyt yrittäjänä hyvin, erikoisammattitaitonsa on asiakkaiden tiedossa laajalti ympäri Suomen. Hän toisti tuon niin useasti kuullun yrittäjävanhempien toiveen. Isänsä oli aikanaan toivonut, että poika alkaisi tehdä vaikka mitä tahansa muuta kunhan ei alkaisi korjata rikkinäisiä autoja. Tästä oli yli 30 vuotta aikaa. Ja nyt lapsuudentuttavani naurahti, että hän toivoo, ettei oma 5-vuotias poikansa ainakaan alkaisi korjaamaan autoja.

Edellä kerrottu on varmaan teille kaikille tuttu pienyrittäjien toive. Yleensä he toivovat, että omat lapset kouluttautuisivat mahdollisimman pitkälle ja pääsisivät elämässään helpommalla kuin mitä he itse ovat päässeet. Silti perheyritykset ja yrittäjävanhemmat ovat parhaita yrittäjyyskasvattajia, koska fakta on, että yrittäjävanhempien lapsista suurempi osa ryhtyy yrittäjäksi kuin ei -yrittäjävanhempien. Yrittäjäperheiden lapset ovat nähneet yrittäjäuraa niin läheltä, että mystisyys ja turha kynnys on kaikonnut sen ympäriltä ja myös yrittäjänä toimimisen hyvät puolet ovat tulleet tutuiksi.

 

Enemmän vieroitus- kuin velvoitekulttuurivanhempia

Olemme Seinäjoen ammattikorkeakoulussa omistajanvaihdosbarometrien yhteydessä selvittäneet yrittäjävanhempien suhtautumista ja toiveita lastensa jatkamiseen yrittäjävanhempiensa yritystoiminnassa. Yli puolet luopumassa olevista yrittäjävanhemmista noudattaa oman arvionsa mukaan vapauskulttuuria eli lapset saavat itse päättää, haluavatko jatkaa vanhempiensa yritystoimintaa vai eivät ja hyvä niin. Enemmän on kuitenkin niitä vanhempia, jotka eivät halua lastensa missään nimessä jatkavan yritystoimintaa kuin niitä, jotka ehdottomasti haluavat heidän jatkavan. Yrittäjävanhemmista yleensä neljäsosa edustaa ns. vieroituskulttuuria ja vain 15 % velvoitekulttuuria.

Naisyrittäjät yleensä haluavat lapsistaan vielä vähemmän yrittäjiä kuin miesyrittäjät. Mikäli yritys on jo aiemminkin siirtynyt sukupolvenvaihdoksen myötä eli ollut pidempään perheen omistuksessa, lisää se toiveita lasten jatkamisen suhteen. Samoin mitä suurempi yritys, sen enemmän toiveita yrittäjävanhemmilla on jatkajan löytymiseen omien lasten joukosta.

 

Yrittäjät ovat onnellisia

Lapsuudentuttavani jatkoi ääneen pohdiskelua elämästään ja mitä yrittäjänä toimiminen oli hänelle tarjonnut. Hän totesi, että vaikka kädet ovat mustana ja likaisena joka päivä, on hän onnekas saadessaan päättää itse tekemisistään ja että hän on sivusta seuraten todennut, ettei niin auvoista ole aina olla palkkatyöntekijänäkään tai esimiehenä muiden omistamassa yrityksessä. Tutkimustulokset myös tukevat sitä, että yrittäjät nauttivat työstään enemmän kuin muut ja ovat muutoinkin onnellisia ihmisiä.

Yrittäjävanhempien ei kannata yrittää vieroittaa omia lapsiaan yrittäjäuralta. Lapset päättävät joka tapauksessa itse omasta urastaan. Ja jos he päättävät ryhtyä jatkamaan perheyritystä tai perustavat tai ostavat oman yrityksen, todennäköisesti he tulevat olemaan tyytyväisiä. Ja mitään muutahan eivät vanhemmat lapsilleen toivo kuin että olisivat onnellisia.

 

Elina Varamäki (KTT)

vararehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu