Vuoden alussa toimintansa aloittaneet elinvoimakeskukset ottivat vastuun aiemmin ELY-keskusten hoitamasta valtion yrityskehitysosuudesta. Viesti valtionhallinnosta on pitkälti ollut, että juuri mikään ei muutu, mutta luonnollisesti tämän kokoluokan organisaatiomuutos avaa kehitysmahdollisuuksia. Yhtenä tärkeänä kohtana on yrityspalvelutoimijoiden yhteistyön ja yritysten toimivan palvelupolun varmistaminen myös omistajanvaihdosasioissa.
Elinvoimakeskusten kasvupalvelut -hankkeessa on pohdittu miten alueellista yhteistyötä voisi edelleen kehittää. Yhtenä ideana on elinvoimakeskusten koordinoima sopimuksellisuus, jossa määriteltäisiin työnjakoa ja yhteistyön organisointia yrityskehitys-toiminnassa hieman aiempien Seudullisten Yrityspalvelusopimusten tapaan.
SEKES kannustaa olemaan mukana keskusteluissa sopimuksellisuudesta avoimin mielin. Käsittääkseni avainsana on juuri sopimuksellisuus, ei välttämättä sopimus ja sopimuksellisuuden syvyyden on lähdettävä seudun omista tarpeista. Jossain istutaan muutaman kerran alas ja todetaan, että sopimukselle ei ole tarvetta, toisaalla koetaan periaatteet määrittävä raamisopimus käyttökelpoiseksi, jossain nähdään tarve yksityiskohtaisemmalle sopimiselle.
Tärkeintä on, että näin muutoskohdassa yhteistyön muodot ja kehittämistarpeet käydään läpi ja muodostetaan niistä jaettu näkemys. Tämä näkemys, oli se yhteisenä ymmärryksenä tai yksityiskohtaisempana sopimuksena antaa selkänojaa omalle toiminnalle, että odotuksille muiden panoksesta kehittämistyössä, kattaen nykytilanteessa akuutin tarpeen ov-neuvonnalle yhdessä yksityisten toimijoiden kanssa.
Kuntien rahoittama yritysneuvonta, kehitysyhtiöt, uusyrityskeskukset ja elinkeinotoimet muodostavat valtakunnallisesti toimivan, lähellä yrittäjää olevan osaavan lähipalvelun. Vuosittain jo SEKES-verkoston 52 jäsenorganisaatiota työskentelevät noin 40 000, lähinnä pk- ja mikroyrityksen kanssa, jotka pääsääntöisesti edustavat niiden kehittymishakuisinta osaa.
Teksti: Jaakko Helenius, Suomen Elinkeino- ja Kehitysyhtiöt SEKES
